END IT: UNPLEASANT LIVING

Syy, miksi en malttanut odottaa 20-vuotispäivään on END IT. Heinäkuussa julkaistu Unpleasant Living on jo nyt parhaita hardcore-levyjä mitä olen koskaan kuullut. Ihan oikeasti. 

Luin pari vuotta sitten Hashtag Hardcore-zinestä One Way Track ep:n arvion, ja jokin siinä herätti mielenkiinnon. Vaati kuitenkin Hatekeeper-videon, joka todella sai odottamaan Unpleasant Livingin julkaisua. Jatkoa seurasi vielä nimibiisi Unpleasant Living videon muodossa ja en jaksa edes muistaa milloin jokin levy olisi ollut yhtä odotettu. 

Ja levyn ilmestyttyä muisti pätkii myös sen suhteen, mikä levy olisi ollut yhtä pitkään päivittäisesä soitossa. Tässä osuu omaan makuhermooni aivan kaikki. End It on samalla hyvinkin perinnetietoinen, mutta ilmaisu on silti erittäin raikas. Vaikutteet kuulee 90-luvun hardcoressa, mutta laajemmalta kentältä kuitenkin ammennetaan. Kuulostaisikohan Terveet Kädet soittamassa Madballia tältä?

Biiseissä ei selkeitä kertosäkeitä ole, vaan eri osia. 5 sopivan erilaista ja sovituksellisesti rikasta kappaletta kellottaa introineen 2 sekuntia vaille 8 minuuttia. Tämä ei kuitenkaan häiritse yhtään, sillä levy pyörähtää kepeästi useamman kerran putkeen. 

Laulaja Akil on parhaita keulahahmoja niin äänensä kuin karismansakin puolesta. Sanoituksissa huomio on rakenteellisissa ongelmissa ja paska valuu alaspäin. Kuten kappaleessa New Wage Slavery:

 Those below will reap the consequence from those above

LP-julkaisu on vasta tulossa ja joka paikasta loppuunmyyty. Bonuksena ovat kaksi edellistä ep:tä, jotka enemmänkin täydentävät kokonaisuutta. Ensimmäisen ep:n (vai onko se demo?) ja UL:n välillä on aika viisi vuotta, ja vaikka jo s/t on hyvä, on kehityksen, omaperäisyyden ja sopiva härskiyden kaari ilmeinen. Mustavalkoinen kuvakollaasi niinikään on täydellinen tälle levylle.

Tästä tekstistä ei siltikään välity tarpeeksi miten helvetin innoissani olen tästä bändistä. Ja niin olisi sinunkin syytä olla.

Kannattaa myös tsekata Akilin ja Hard Timesistä tutun Kevinin podcast Up The Blunx. 

End It: Hatekeeper video 

https://youtu.be/RaA_loWu1oM

End It: New Wage Slavery video 

https://youtu.be/7BgQEyKeQmE

End It: Unpleasant Living 

https://flatspotrecords.bandcamp.com/album/fsr59-unpleasant-living

End It: One Way Track 

https://flatspotrecords.bandcamp.com/album/fsr47-one-way-track

End It: s/t

https://flatspotrecords.bandcamp.com/track/end-it

Up The  Blunx: 

https://uptheblunx.libsyn.com/

We're back!

No niin! Otsikon mukaisesti totesi Ray Cappo Youth Of Todayn levyllä. Alunperin suunnittelin paluuta päivälleen 20 vuotta Face Up To It:n verkkozinen ensijulkaisuista, eli 22.11. Vaan piruako vartoilemaan.

    Olen paininut mielenterveys- ja jaksamisongelmien kanssa kuluneen kymmenen vuoden aikana enemmän ja vähemmän. Sen vuoksi suunnitteilla olleet paperiversiot ovat jääneet kesken. Tästä syystä ympyrä sulkeutuu paluuna verkkomaailmaan. Kynnys saada edes kirjoitusprosessia johonkin suuntaan on matalampi, kun ei tarvitse miettiä layouttia, kuvitusta, painopaikkaa, kustannuksia ja myyntiä. Toivottavasti taas joskus jaksaa.

    Varmasti musiikki edellä mennään FUTI:n nykyisessäkin reinkarnaatiossa. Siitä on luontevinta kirjoittaa. Tärkempiäkin asioita on kuin musiikki, siitä osoituksena #punkstoo vuoden takaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että minulla ei riitä kannukset aiheesta kirjoittaa ja on parempi kuunnella muita.

    Musiikillisesti punkin saralla pyyhkii  loistavasti. En ole aiempina vuosina katsonut Puntalassa niin paljoa bändejä kuin tänä vuonna ja Hässäkkäpäivilläkin melkoiset määrät. Mainittakoon nyt ainakin Irreal, Primer Regimen, Karkaisu, Foreseen ja Death Toll 80K yhtyeinä, ketkä jäivät poikkeuksellisen hyvin mieleen, unohtamatta Sick Urgen hienoa puhetta.